Tuomme väistämättä omat tapamme, arvomme ja tottumuksemme myös parisuhteeseen. En ollut vegaani vielä silloin, kun ryhdyin nykyiseen parisuhteeseeni. Sen sijaan elin sellaista murrosaikaa, että lueskelin veganismista todella paljon.
Oikeastaan kiinnostukseni eläintenoikeuksista sekä hyvinvoinnista tuli esille jo silloin, kun ensimmäisiä viestejä vaihtelin mieheni kanssa. Muistan kuinka kumppanini ryhtyi jopa syömään pelkkää kasvisruokaa kuukauden ajaksi.
Mieheni ei siis ollut mitenkään neuroottinen lihansyönnin suhteen, eikä yrittänyt puolustella sitä missään vaiheessa muutenkaan. Mikäs olikaan sen hienompaa.
Oli kulunut sellaiset puoli vuotta, kun päätin että syön lihana ainoastaan kalaa ja muuten kananmunaa ja maitotuotteita. Koulussa saatoin syödä ns. muuta, mutta itse en myöskään ostanut enää kanaa. En oikeastaan ostanut sian- tai naudanlihaa muutenkaan, kun omillani asuin. Kanaa ja kalaa, muutoin söin soijaa.
Tämä muutos ei oikeastaan tuonut järin suurta haastetta parisuhteeseen, vaikka miestä välillä mietitytti että mitä syömme. Olihan se hienoa, että kumppanini huomioi tämänkin päätöksen ja teki sen mukaista ruokaa. Vaikka en varsinaisesti kieltänyt häntä syömästä muuta kuin kalaa seurassani.
Heinäkuun lopulla jätin sitten kaiken eläinperäisen pois. Ainoastaan tuolloin mies valitti kerran, että mitä syödään kun en syö mitään. Mutta tosi vaivattomasti löytyi sellaisia ruokia, mitä tehdä. Kumppaninikin tykästyi niin moneen ruokaan ja etenkin soijan hän löysi aivan uudella tavalla.
Syksymmällä erilaisten dokumenttien myötä mieskin sitten löysi ne omat syynsä jättää eläinperäiset tuotteet pois. Sellaisia hän ei osta, mutta saattaa esimerkiksi töissä maistaa työkavereidensa tarjoiluja, joissa voi olla maitoa tai kananmunaa. En näe siinä mitään pahaa, koska aika vähässä nuo tilanteet ovat.
En siis ole missään vaiheessa pakottanut omaa seurustelukumppaninia lähtemään tähän mukaan. Olen antanut hänelle paljon tietoa, jonka pohjalta mieheni voi tehdä omat valintansa. Meillä on muutenkin ollut hyvin samanlaiset arvot alusta alkaen, joten kenties haluammekin käytännössä elää niiden mukaisesti.
Terveyshyödyt ovat kyllä olleet nähtävissä siinä mielessä, että mies jaksaa paremmin töissä, hänen verenpaineensa on toisenlainen ja sydämentykytykset ovat loppuneet.
En voi sanoa sitä ehdottomaksi totuudeksi, ettenkö voisi seurustella sekasyöjän kanssa. Uskon, että eläminen voisi mahdollistua siinäkin tapauksessa. Siitä huolimatta, että veganismista on tullut minulle todella tärkeä arvo. Jos lapsia kuitenkaan ikinä haluan, heistä tulisi silti vegaaneja.
Veganismissahan ei ole kyse pelkästään ruokavaliosta, vaan paljon suuremmasta. Näin ollen olen todella kiitollinen siitä, miten hyvin arvot mieheni kanssa kohtaavat. On niin ihanaa, kun voi jakaa toisen kanssa niitä arkisia tunteita ja ajatuksia veganismin saralla. Miten se sulle kaikista rakkain ja tärkein ihminen hyväksyy ja ymmärtää sua kokonaisvaltaisesti. Saa vain rakastamaan enemmän ja enemmän.
