Schmidt's laventeli-salvia

Etsiskelen itselleni parhaillaan vegaanista deodoranttia. Vegaani-kosmetiikan ryhmässä Schmidt's sai parhaimpia suositteluja merkin puolesta. Niinpä hankin tuotteen Hyvinvoinnin.fi sivulta yhdeksällä eurolla.

Tuoksuksi valitsin laventeli-salvian ja rakastuin siihen aivan täysin. Vielä joulukuussa Ruohonjuuressa käydessäni en voinut kuvitella ostavani Schmidt'siä hinnan ja levitystavan puolesta. Mutta nyt sitä on valmis ihan eri tavalla maksamaan laadusta. Liian oudoksi ajattelemani tuote muodostui osaksi arkea.

Sanoisin, että tuote on pelittänyt erinomaisesti. Tuoksu pysyy edelleen hyvin, mutta pysyvyys ei ole enää ihan samaa luokkaa. Kuukauden ajan pystyin pitämään kireitäkin paitoja ilman, että alkoi tulla kostuneita läikkiä kainaloihin. Nyt ihomyötäiset paidat eivät tule kysymykseenkään. En enää en kuitenkaan haise kissanpissalta, jolloin ollaan menty paljon eteenpäin. Onnekseni minulle ei myöskään ole tullut ihottumaa kainaloihin, sillä sellaisiakin kertomuksia on tullut vastaan.

Miehelläni on käytössä bergamotti-lime ja hänellä elämä onkin huomattavasti helpompaa, kun käytössä olevat paidat ovat kainaloista väljempiä kuin minun.

Schmidt's on jonkinlainen ratkaisu ongelmaani, mutta pitää vielä katsoa - kokeilenko jotain toista tuotetta tai annanko joitain paitojani eteenpäin. Tuotteen kannalta Leaping Bunny-sertifikaatti, alumiinittomuus ja ei-lasipurkki olisivat plussaa.

Tapaus Mignon-muna

Viime viikolla kävin Tokmannilla ostoksilla. Kaupassa oli aivan älyttömästi erilaisia suklaita koskien mm. pääsiäistä. Huomioni kiinnittyi Fazerin Mignon-muniin. Olin aiemmin kuullut edellä mainitusta tuotteesta jossain Facebookin ryhmässä. Muistaakseni 1-2 vegaania oli kertonut tykkäävänsä Mignoneista.

Luin jopa tuoteselosteen, jonka mukaan tuotteessa ei ollut mitään eläinperäistä. Mignon-munat tarttuivat mukaani kassan läpi. Pari päivää myöhemmin tutustuin tuotteeseen tarkemmin, jolloin paljastuikin suuri yllätys. Näissä munissa olikin aito kananmunankuori. Kyllähän se lukikin jo etupuolella, mutta en millään voinut kuvitella, että mantelipähkinänougattäytteeseen tehty muna voisi sisältää tuollaisen kuoren. Aito kananmunankuori ei sanonut mitään ostohetkellä.

Wikipedian teksti Mignon-munasta:

"Ne valmistetaan käsityönä Fazerin Vantaan tehtaalla. Prosessi alkaa kuitenkin Laitilan kanalassa, jossa valikoidaan sopivan kokoiset ja -laatuiset munat. Ne lähetetään Scaneggin kananmunapakkaamoon, jossa kananmunankuoria tyhjennetään Mignoneja varten. Scaneggillä kananmunat rei’itetään, puhalletaan tyhjiksi, pestään, desinfioidaan ja kuivataan. Tehtaalla niitä valmistetaan marraskuusta alkaen 3–4 kuukauden ajan. Munankuoret täytetään mantelipähkinänougatsuklaamassalla hanasta, ja ne viedään kovettumaan jäähdytystunneliin. Munan täyttöaukko suljetaan sokeritulpalla, joka on tehty puuterisokerista, riisivalkuaisesta ja vedestä. Munien pakkaus tehdään myös käsin. Mignon-munat ovat maidottomia, ja ne painavat 52 grammaa."

Vaikka kananmunankuorta ei syödäkään, tulee tukeneeksi epäeettistä toimintaa. Vastedes Mignon-munat jäävätkin omalta osaltani kauppaan, koska ne eivät sovellu ruokavalioon ja arvomaailmaani. Onneksi tämä tuote tuli nyt tutuksi tekemäni mokan kautta. Joskus erikoinen valmistustapakin voi hämätä.