Vegaanisempaa elämäntapaa

Olen näin joulukuun aikana herännyt siihen, että muutkin käyttämäni tuotteet voisivat olla vegaanisia ja eläinkokeettomia.

Kävin Jyväskylän Ruohonjuuressa ostoksilla. Sieltä mukaan tarttui kaksi Crazy Rumorsin huulivoidetta vadelmasorbetin makuisena ja tuoksuisena. Lisäksi ostin Santen mintunmakuista fluorihammastahnaa ja deodoranttia.

Pidin kaikista tuotteista erittäin paljon. Yritän kuitenkin siirtyä Santen tuotteista kokonaan pois. Sante väittää omien sanojensa mukaan, että tuotteita ei testattaisi eläinkokeilla. Luin kuitenkin, että firma olisi joskus hyödyntänyt kolmatta osapuolta ja testannut sitä kautta tuotteitaan eläinkokeilla. En tiedä, mikä nykytilanne on - mutta se ei kuitenkaan anna hyvää kuvaa toiminnasta. Haluan myös pyrkiä siihen, että käyttäisin vain Leaping Bunny sertifikaatilla merkittyjä tuotteita. Näin ollen joku ulkopuolinen taho oikeasti valvoo eläinkokeettomuutta ja siihen voi luottaa 100 %.

Hiustenpesuaineet onnistuivat loppumaan tässä kuussa. Innostuin tilaamaan Bio Richiltä syväpuhdistavan shamppoon ja kiiltohoitoaineen. Oma elämäni on helpottunut todella paljon, kun samanlaisia takkuja ei ole enää. Hiukset näyttävät muutenkin kerrassaan upealta. Näihin aion turvautua jatkossakin.

Katselin Ruohonjuuresta Humble Brush hammasharjoja, kun halusin vanhasta muovisestani eroon. Löysin kuitenkin ale-makasiinistä samanlaisen jopa euron halvemmalla. Kyseinen harja on tehty bambusta, joka on kaikista mahdollisista syistä hyvää materiaalia. Harjoja ostamalla tukee myös kehitysapuakin. Yllätyin todella harjan laadusta, hammaslääkärien suunnittelujälki näkyi vahvasti. Pesee todella hyvin, harjakset oikeasti irrottavat likaa.

Sain appivanhemmiltani lahjaksi Amikan Balancing Shampoota. Vegaanisuuden lisäksi tuotteella sattui myös olemaan Leaping Bunny sertifikaatti. On ollut ihanaa käyttää. Vähän vaihtelua siinä mielessä, että tuote tuoksuu enemmän kuin Bio Richin tuotteet. Vaikka niissäkin oma miellyttävä tuoksunsa.

Olen joskus aiemmin ostanut Ecoverin käsitiskiaineen ja Jomyn tiskiharjan. En oikein tiedä, mitä ajatella Ecoverista. Tuote on pessyt hyvin ja se on eläinkokeeton. Kuitenkaan täysin vegaaninen se ei ole, koska yksi ainesosa on eläimestä. Saa nähdä, vaihdanko tämän vielä esimerkiksi Methodiin joka on kalliimpi, mutta vegaaninen. Ei tuo yksi eläinperäinen ainesosa niin paha asia sinänsä ole..

Lh-Beautylta löytyy todella riittoisia ja halpoja nestesaippuoita. Ostin keittiöön sekä vessaan hoitavaa, ruusunraikasta versiota. Erilaisia tärkeitä vitamiinejä löytyy ja iho pysyy pehmeänä.

Tiistaina tilasin Ruohonjuuresta Jomyn vihannesharjan, Sonetin hankaussienen ja Kiertin hamppurätin. En usko, että näissäkään on valittamisen aihetta. Kettukuosi on todella suloinen. Mahtavaa, että rättiä voi pestä ja bakteerit eivät elä rätissä. Vastaavasti hankaussienikin on varsin kestävää ja pestävää sorttia. Uskoakseni vihannesharjakin tulee pesemään hyvin, vahvoista harjaksista päätellen.

Tällä hetkellä minulla olisi tulossa ihonhoitoon liittyviä tuotteita, niistä lisää toisella kerralla.

Porkkala on koettu

Tein viikon alussa ensimmäistä kertaa porkkalaa hyödyntäen lähinnä Youtubesta löytyviä videoita.

Porkkalan tekeminenhän on varsin yksinkertaista Pohjalle laitetaan karkeaa merisuolaa ja vastaavasti porkkanat myös peitetään sillä. Porkkanoita pidetään puolitoista tuntia 175-200 asteessa, jonka jälkeen niiden annetaan jäähtyä.

Ihmettelin monesti, että mitä eri ohjeissa porkkanoiden kuoriminen ja suikaloiminen tarkoittaa. Juuri sitä miltä se kuulostaakin. Porkkanat kuoritaan, jonka jälkeen niistä vedetään juustohöylällä kauniita siivuja. Minulla tulikin lohi väkisin mieleen siivujen väristä.

Sittenhän näitä pidettiin öljystä, nestesavusta ja valkoviinietikasta koostuvassa marinadissa 1-2 päivää. 

En todellakaan odottanut, että porkkala maistuisi lohelta tai vastaavalta. Näin ollen minusta sitä tulisi ajatella omanlaisena ja erikoisena herkkunaan. Sellainenhan porkkala on. Suosittelen tätä niin ruisleivän kuin riisikakunkin päälle. Myös Oatlyn PåMackan vahvistaa tätä makunautintoa.

Ikävää on ainoastaan se, että porkkalaa syntyy varsin vähän neljästä porkkanasta. Mutta eiköhän tuo määrä riitä, jos porkkalaa nauttii lähinnä yksin.

Moni on neuvonut, että merisuolan voisi käyttää uudelleen. Saa nähdä, ehkä jonkun verran voi, aika paljon merisuola kovettui ja likaantui.

Epävegaanisia juomia

Vegaanituotteiden sivuilla on erinomainen lista epävegaanisista limsoista, virvoitusjuomista tms. Näitä on kuitenkin hyvä havainnollistaa tuotekuvien kera.

Hartwall Fenix karpalo sisältää karmiinia.

Hartwall Jaffa Super Veriappelsiini limonadi sisältää karmiinia.

Hartwall Jaffa Jouluomena limonadi sisältää karmiinia.

Kopparbergin alkoholittomien siidereiden suodatuksessa on käytetty liivatetta.

Mad Crock Energy Croc Choc juomassa on maitoa.

NOCCO energiajuomassa on eläinperäistä D-vitamiiniä (D3).

Novelle Plus Sinkki + E kivennäisvedessä on karmiinia.

 Rainbow Tonic Redissä on karmiinia.

Rainbowin Trooppisessa Zn+E juomassa esiintyy karmiinia.

Vitamin Well vitamiinijuomissa on eläinperäistä D-vitamiiniä (D3).

Kuvat ovat pääosin valmistajien omilta sivuilta. En omista kuvia.

Ruokavalio parisuhteessa

Tuomme väistämättä omat tapamme, arvomme ja tottumuksemme myös parisuhteeseen. En ollut vegaani vielä silloin, kun ryhdyin nykyiseen parisuhteeseeni. Sen sijaan elin sellaista murrosaikaa, että lueskelin veganismista todella paljon.

Oikeastaan kiinnostukseni eläintenoikeuksista sekä hyvinvoinnista tuli esille jo silloin, kun ensimmäisiä viestejä vaihtelin mieheni kanssa. Muistan kuinka kumppanini ryhtyi jopa syömään pelkkää kasvisruokaa kuukauden ajaksi.

Mieheni ei siis ollut mitenkään neuroottinen lihansyönnin suhteen, eikä yrittänyt puolustella sitä missään vaiheessa muutenkaan. Mikäs olikaan sen hienompaa.

Oli kulunut sellaiset puoli vuotta, kun päätin että syön lihana ainoastaan kalaa ja muuten kananmunaa ja maitotuotteita. Koulussa saatoin syödä ns. muuta, mutta itse en myöskään ostanut enää kanaa. En oikeastaan ostanut sian- tai naudanlihaa muutenkaan, kun omillani asuin. Kanaa ja kalaa, muutoin söin soijaa.

Tämä muutos ei oikeastaan tuonut järin suurta haastetta parisuhteeseen, vaikka miestä välillä mietitytti että mitä syömme. Olihan se hienoa, että kumppanini huomioi tämänkin päätöksen ja teki sen mukaista ruokaa. Vaikka en varsinaisesti kieltänyt häntä syömästä muuta kuin kalaa seurassani.

Heinäkuun lopulla jätin sitten kaiken eläinperäisen pois. Ainoastaan tuolloin mies valitti kerran, että mitä syödään kun en syö mitään. Mutta tosi vaivattomasti löytyi sellaisia ruokia, mitä tehdä. Kumppaninikin tykästyi niin moneen ruokaan ja etenkin soijan hän löysi aivan uudella tavalla.

Syksymmällä erilaisten dokumenttien myötä mieskin sitten löysi ne omat syynsä jättää eläinperäiset tuotteet pois. Sellaisia hän ei osta, mutta saattaa esimerkiksi töissä maistaa työkavereidensa tarjoiluja, joissa voi olla maitoa tai kananmunaa. En näe siinä mitään pahaa, koska aika vähässä nuo tilanteet ovat.

En siis ole missään vaiheessa pakottanut omaa seurustelukumppaninia lähtemään tähän mukaan. Olen antanut hänelle paljon tietoa, jonka pohjalta mieheni voi tehdä omat valintansa. Meillä on muutenkin ollut hyvin samanlaiset arvot alusta alkaen, joten kenties haluammekin käytännössä elää niiden mukaisesti.

Terveyshyödyt ovat kyllä olleet nähtävissä siinä mielessä, että mies jaksaa paremmin töissä, hänen verenpaineensa on toisenlainen ja sydämentykytykset ovat loppuneet.

En voi sanoa sitä ehdottomaksi totuudeksi, ettenkö voisi seurustella sekasyöjän kanssa. Uskon, että eläminen voisi mahdollistua siinäkin tapauksessa. Siitä huolimatta, että veganismista on tullut minulle todella tärkeä arvo. Jos lapsia kuitenkaan ikinä haluan, heistä tulisi silti vegaaneja.

Veganismissahan ei ole kyse pelkästään ruokavaliosta, vaan paljon suuremmasta. Näin ollen olen todella kiitollinen siitä, miten hyvin arvot mieheni kanssa kohtaavat. On niin ihanaa, kun voi jakaa toisen kanssa niitä arkisia tunteita ja ajatuksia veganismin saralla. Miten se sulle kaikista rakkain ja tärkein ihminen hyväksyy ja ymmärtää sua kokonaisvaltaisesti. Saa vain rakastamaan enemmän ja enemmän.

Tuotteita testaten

Blogi on kärsinyt hiljaiselosta, koskan olen halunnut antaa kaikkeni tämänhetkiseen työssäoppimiseen. Ensi kuussa kuitenkin helpottaa.

Palataanpas vegaanisiin tuotteisiin, joita on tullut viime aikoina testattua.

Ostin eilen hummussipsejä, jotka oli maustettu kermaisella tillillä. Tarjouksessa oli myös linssisipsejä merisuolalla maustettuna. Hummussipsit olivat kerta kaikkiaan herkullisia, kun taas linssisipsit olivat alkuun pettymys. Olisin toivonut että maku olisi tullut voimakkaammin esille tai kenties jopa toisenlaista makua ylipäätään.. Sanoisin linssisipsejä sellaisiksi perussipseiksi, jotka menettelevät. Mutta niitä tulisi melkein dipata johonkin.

Hinnaltaan sipsit taisivat olla siinä 1,70 euron luokkaa. Ei ehkä paha hinta, mutta olisihan sipsejä voinut olla vielä enemmän.

Olen tykännyt monista SoFinen tofuista. Mutta oliivinmakuista en kyllä pystynyt millään syömään ilman ketsuppia. Oliivia oli liikaa, jolloin melkein mikään muu ei maistunut. Tuote ei yksinkertaisesti sopinut minulle, vaikka oliiveista tykkäänkin.

Syksymmällä ostin Hoviruoan hampurilaisen, jossa oli mustapapupihvi. Laitoin hampurilaisen väliin, vaikka mitä. Mutta tämä hampurilainen oli kyllä mitäänsanomaton, sillä se oli jotenkin niin teollinen. Parempaa rakennetta tai makua ei tullut paistamisesta huolimatta. Ihan ok, mutta mieluummin tekisin pihvin itse.

Lidlissä on ollut kausi tuotteena chilinmakuinen suklaa. Pidin mausta jonkun verran, mutta en pahemmin välitä chilistä tässä muodossa. Maun voimistuminen teki ainakin itselleni sen, etten haluannutkaan syödä levyä enempää. Joten chilin voimistuminen oli ehkä jopa epämiellyttävää.

Tästä metsämarjanmakuisesta kauravälipalasta minulla tuli koostumukseltaan mieleen vispipuuro, mutta huomattavasti ohuempana. Maultaan aika sokerimainenkin, mutta marjat olivat älyttömän herkullisia. Silti en voi ymmärtää, miten maku on niin korkealaatuinen ja kuinka se tähän tuotteeseen saadaan aikaan.

Nykyään vegaanina olo on oikeastaan entistä ihanempaa, kun kaupat vähentävät ruokahävikkiä. Uusia tuotteita tulee helposti kokeiltua, ruoassa säästää ja eri tuotteita on ylipäätään mahdollista syödä.

Ryhdy vegaaniksi: Cowspiracy

Netflixissä on nähtävillä Cowspiracy, joka on vaikuttanut omalla kohdallani vegaaniksi ryhtymiseen.

Ilmakehän suurin turvallinen hiilidioksidi- ja kasvihuonepitoisuus on noin 350 miljoonasosaa. Nyt luku on 400.

Tulemme kohtaamaan suuren mittakaavan sukupuuton maapallollamme sitten dinosaurusten tuhon.

Kun kokonaiset valtiot jäävät veden alle merenpinnan nousemisen vuoksi, kun kokonaiselle valtiolle selviää että kansalle ei riitä ravintoa kuivuuden vuoksi ja sen seurauksena on pakko muuttaa toiseen maahan tai hyökätä toiseen maahan, emme voi välttyä tulevaisuudessa ilmastosodilta.

Kip Andersen kertoo ”Epämiellyttävä totuus” - dokumentin näkemisestä, joka sai hänet pelästymään.  Ilmaston lämpeneminen vaikuttaa suuresti: valtameret happamoituvat, valtiot joutuvat veden alle.

Kip kertoo, kuinka hän lajitteli jätteet, kierrätti, kompostoi, vaihtoi lamput. Kävi nopeasti suihkussa, sulki hanan hampaita pestessään, ajoi pyörällä auton sijaan, sammutti valot. Kuitenkin ympäristön tilanne näytti pahenevan vain vuosien saatossa.

Hän törmäsi YK:n raporttiin, jossa sanottiin että karjankasvatus tuottaa enemmän kasvihuonekaasuja kuin kaikki liikenteen päästöt yhteensä. Lihan ja maidon tuotanto tuottaa enemmän kasvihuonekaasuja kuin autot, kuorma-autot, junat, laivat, lentokoneet yhteensä.

Lehmät ja muut eläimet tuottavat huomattavan määrän metaania ruuansulatusjärjestelmissään. Karjan metaanikaasu on 86 kertaa tuhoisampaa kuin ajoneuvojen hiilidioksidi.

Kip löysi lisää raportteja siitä, kuinka karjalla on tärkeä merkitys ilmaston lämpenemisessä. Se on myös tärkein syy luonnonvarojen kulutukseen ja ympäristön tilan heikkenemiseen, mikä tuhoaa planeettaa. Kipiä ihmetytti, miksei tätä tietoa jaettu missään. Ei edes maan suurimpien ympäristöjärjestöjen verkkosivuilla.

Maakaasun vesisärötyksessä käytetään valtavia määriä vettä. 380 miljardia litraa vettä. Karjankasvatus USA:ssa kuluttaa 130 biljoonaa litraa vettä. Metaanipäästöt ovat samaa luokkaa molemmilla teollisuuden aloilla.

Kalifornia kärsii kuivuudesta ja veden puutteesta. Kalifornialainen käyttää 5700 litraa vettä päivässä. Puolet siitä liittyy liha- ja maitotuotteiden syömiseen. Eläimet syövät viljaa, joka kuluttaa paljon vettä. Yhden sadan gramman jauhelihapihvin tuottaminen vaatii 2500 kiloa vettä. Yhden hampurilaisen syöminen vastaa kahden kuukauden suihkussa käyntejä vedenkulutukseltaan.

Puoli kiloa lihaa vaatii 9500 litraa vettä.

Kip huomasi myös, että monilla sivustoilla ei puhuta myöskään karjataloudesta veden säästämisen yhteydessä.

Kaikki hallitukset suosittelemat muutokset säästäisivät 180 litraa vettä päivässä.

Kip sopii haastattelun, jossa oli mukana vesiasiainministeriön porukkaa. Häntä kiinnostaa, että mitä he ajattelevat karjatalouden vedenkulutuksesta. Kip kertoo miten puoli kiloa lihaa vaatii 9500 litraa vettä, munien tuotanto 1800 litraa ja juuston tuotanto 3400 litraa vettä.  Yhden mielestä karjatalouden vesijalanjälki on suurempi kuin muiden. Kip sanookin, että olisi hienoa jos he kampanjoisivat vähemmän lihan syömisestä. Sen ei uskota kuitenkaan onnistuvan ja asiastakaan ei haluta puhua

Karjatalous tuottaa 65 % ilokaasusta, joka vaikuttaa ilmaston lämpenemiseen 296 kertaa enemmän kuin hiilidioksidi.

Energiatuotannon hiilidioksidipäästöt kasvavat 20 % vuoteen 2040 mennessä. Maatalouden päästöt kasvavat 80 % vuoteen 2050 mennessä. Tämä luku johtuu pääosin ennustetusta lihan ja maitotuotteiden lisääntymisestä.

Maailmanpankkiryhmän kahden asiantuntijan mukaan mitattaessa kasvihuonekaasuja globaalin standardin mukaisesti, karjatalous on vastuussa 51-prosenttisesti ihmisen aiheuttamasta ilmastonmuutoksesta, kun otetaan huomioon hiilinielut, hengitys ja metaani. Näitä ei mainita YK:n tutkimuksessa.

Karjankasvatus ravinnoksi on vastuussa 30% maailman vedenkäytöstä. Se valtaa 45 % maan maapinta-alasta. Se on vastuussa 91% Amazonin sademetsän tuhosta Brasiliassa. Se on suurin syy valtamerien happivajaukseen, elinalueiden tuhoutumiseen ja lajien sukupuuttoon.

Kip lähetti kymmeniä sähköposteja, soitti monia puheluita ja odotti useita tunteja jonossa. Aikaa kului pitkään, eikä kukaan ympäristöjärjestöistä halunnut puhua hänen kanssaan. Kip sai kuitenkin yhteyttä mm. kirjailijoihin ja luonnonsuojelijoihin.

Jos kaiken öljyn ja polttoaineen käyttäminen lopetettaisiin nyt pysyvästi, ylittäisimme silti hiilen ja kasvihuonekaasujen enimmäismäärän, joka on 565 gigatonnia vuoteen 2030 mennessä. Vaikka mukaan ei laskettaisi sähkösektoria tai energiasektoria. Vain kasvattamalla ja syömällä karjaa.

Jos metaanipäästöjä vähennetään, sen määrä ilmakehässä laskee kymmenien vuosien sisällä. Jos hiilidioksidipäästöjä vähennetään, ilmakehässä ei näy muutosta sataan vuoteen.

Tärkein syy lajien sukupuuttoon on liikalaiduntaminen, elinympäristöjen tuhoutuminen. Se johtuu karjankasvatuksesta ja ylikalastuksesta eli valtamerissämme kalastuksesta.

Sademetsiä tuhotaan 0,4 hehtaaria sekunnissa.

91 % sademetsän tuhoutumisesta Amazonin alueella tähän mennessä johtuu 91 % karjankasvatuksesta.

Karjatalouden haitoista ei haluta puhua, koska kyse on liiketoiminnasta.

Kip käy Sierra Klubilla. Siellä eräs mies pitää fossiilisia polttoaineita suurimpana haittana ilmastonmuutoksella. Karjataloudesta taas ei tule samanlaista yhteisymmärrystä, vaikka eri tutkimukset osoittavat sen olevan tärkein syy ilmastonmuutokselle.

Greenpeace ei ole halukas juttelemaan Kipin kanssa.

53 000 kiloa eläinten ulostetta tuotetaan joka sekunti pelkästään USA:ssa. Se määrä vuodessa riittäisi peittämään koko San Franciscon, New Yorkin, Tokion, Pariisin, New Delhin, Berliinin, Hongkongin, Lontoon, Rio de Janeiron, Delawaren, Balin, Costa Rican ja Tanskan.

Karjatalous on luonut tai aiheuttanut 500 typen täyttämää happivajaata aluetta valtamerissä. Yli 246 000 neliökilometrin alue on vailla elämää.

YK:n mukaan ¾ osaa maailman kalastusvesistä on ylikalastettua, täysin hyödynnettyä tai kalakannaltaan pienentynyttä.

Vuonna 2048 meret ovat tyhjiä kaloista.                                                                                               

Nykyään kalaa tarvitaan 90 miljoonaa tonnia ja se onnistuu massiivisilla verkoilla. Jokaista pyydystettyä puolta kiloa kohti, loukkuun jää jopa 2,3 kiloa muiden lajien edustajia. Delfiineitä, merikilpikonnia, haita, valaita. Jos samanlaista tapahtuisi Afrikan savanneilla ja saaliina olisivat gasellit, mutta samalla kaikki strutsit, kirahvit, leijonat ja norsut kuolisivat, kukaan ei hyväksyisi sitä. Silti niin tapahtuu valtamerissämme joka päivä.

Joka vuosi 40-50 miljoonaa haita kuolee siimoissa, kalaverkoissa sivusaaliina. Niitä jää sivusaaliiksi myös kestävässä kalastuksessa, jossa kohdelajilla on kestävän kalastuksen merkintä. Jollaisia myöntävät mm. Oceana, ja muut sertifioidut järjestöt.

Dokumentissa kerrotaan siitä, miten Oceanan sivuilla luki mm. että paras keino auttaa kaloja on syödä niitä. Kuitenkin maailman kalakanta on romahtamassa.

Toisin sanoen kestävästi tuotettua kalaa ei ole olemassakaan, sillä halutaan vain oikeuttaa kalan syömistä ja kalojen viemistä valtameristä.

Sademetsiä kuvataan maapallon keuhkoiksi, koska ne hengittävät hiilidioksidia ja tuottavat happea. Joka sekunti kaadetaan 0,4 hehtaaria sademetsää. Suurin syy siihen on saada laidunmaita karjalle ja kasvattaa sille rehua. Joka sekunti kaadetaan jalkapallokentän verran sademetsää. On arvioitu, että joka päivä lähes 100 kasvi-eläin, ja hyönteislajia kuolee sukupuuttoon sademetsien tuhoamisen vuoksi.

Palmuöljyn vuoksi tuhotaan 10,5 hehtaaria sademetsää. Mutta karja ja sen tarvitsema rehu on vastuussa 55 miljoonan hehtaarin metsäalan tuhoutumisesta tähän mennessä.

Kip huomaa jälleen, että eri järjestöt ovat hyvin ”tietämättömiä” siitä, mikä on sademetsien suurin tuhoaja.

Dorothy Stang oli USA:ssa syntynyt nunna, joka eli Brasilisian sademetsien sydämessä. Hänen elämäntyötään oli Amazonin suojelu. Hän puhui avoimesti karjankasvatuksesta ja sademetsien tuhoamista vastaan vuosien ajan. Eräänä aamuna hänet ammuttiin lähietäisyydeltä. Karjateollisuus oli palkannut tappajan.

Yli 1100 aktivistia on tapettu Brasiliassa viimeisen 20 vuoden aikana.

Lehmien ja muun karjan ilmavaivojen tuottama metaani on tärkeä tekijä. 570 miljardia litraa metaania. Mutta tärkein tekijä on metsien tuhoaminen ja syntyvä jäte, jonka määrä on 130-kertainen ihmisväestön tuottamaan jätteeseen verrattuna. Eikä jätteitä käsitellä käytännössä ottaen ollenkaan.

Kip lähtee tutustumaan ns. kestävän kehityksen maatilalle. Markegardin tila Kaliforniassa.

Laidunalue on 18 neliökilometriä. Heillä on yksi lehmä neljää hehtaaria kohden. Vuosittain he tuottavat 36 000 kiloa lihaa. 10 sikaa 20 hehtaarin alueella.

Tämän tilan tyyliin tarvittaisiin 1800 hehtaaria maata tuottamaan 36 000 kiloa lihaa. Amerikkalaiset syövät vuodessa 95 kiloa lihaa. Jos syötäisiin laidunlihaa se maa-alue ruokkisi vain 382 ihmistä. 5 hehtaaria ihmistä kohti kertaa 314 miljoonaa amerikkalaista eli 1,5 miljardia hehtaaria laidunmaata. Valitettavasti 48 osavaltiossa on vain 0,8 miljardia hehtaaria maata. Nykyään lähes jopa puolet USA:n maapinta-alasta on omistettu karjankasvatukselle. Jos siirtyisimme laidunlihaan, meidän pitäisi raivata jokainen neliösentti Yhdysvalloista laitumiksi.  Kanadaan asti, koko Keski-Amerikka ja osa Etelä-Amerikkaa. Sen verran maata tarvittaisiin vain täyttämään USA:n lihantarve. Lukemissa ei kuitenkaan oteta huomioon sitä, että iso osa maata ei sovellu laiduntamiseen. Kaikki vuoristot pitäisi muuttaa laidunmaaksi, ikivanhat metsät ja luonnonpuistot. Lisäksi kaikki kaupungit pitäisi tuhota laidunmaiden tieltä.

Kuten Brasiliakaan, USA ei pysty tyydyttämään lihan kysyntää.

Laiduntamalla kasvatetun eläimen kasvaminen teuraskokoiseksi kestää 23 kk. Viljarehulla ruokitulla eläimellä aika on 15 kk. 8 kk lisää vettä, maankäyttöä, ruokintaa ja jätettä. Hiilijalanjäljessä on iso ero.

Maankäytön vuoksi laiduntamalla kasvatettu liha on vähemmän kestävän kehityksen mukaista kuin teollisesti kasvatettu. Ei siis ole mahdollista tuottaa kestävän kehityksen lihaa tarpeeksi täyttämään koko maailman lihantarve.

Edes maitotuotteita ei voi tuottaa kestävästi koko maailman tarvetta ajatellen.

Lehmä syö keskimäärin 64-68 kiloa rehua päivässä ja juo 110-150 litraa vettä päivässä. 

Dokumentissa puhutaan kuinka lehmä ”saa” vasikan ja pysyy emon rinnalla ainakin kaksi päivää. Vasikat siirretään kasvatusyksikköön, jossa ne jatkavat kasvamista omissa kopeissaan. Sonnit myydään lihatiloille. Puolet sonneista pidetään ja niitä kasvatetaan kaksi vuotta, kunnes ne myydään luomulihana. Kaikki lypsylehmät päätyvät kuitenkin teurastettaviksi ennen pitkää.

Silti maidontuotannolle ei oikein löydy sopivaa maastoa ja ympäristöä. Väestön määrän kasvaminen ei auta asiaa.

Jotta tuotettaisiin 4 litraa maitoa, tarvittaisiin jopa 3400 litraa vettä.

Lähes kolmannes planeetan maa-alasta on muuttumassa aavikoksi. Se johtuu pääosin karjanlaiduntamisesta.

Alian Savory keksi, että norsut olisivat aavikoitumisen tärkein aiheuttaja. Hän suositteli hallituksen tappamaan 40 000 norsua. 14 vuoden ajan niin tehtiin. Teoria osoittautui vääräksi. Kymmeniä tuhansia norsuja perheineen oltiin tapettu.

USA:n hallitus on pyydystänyt valtavasti villihevosia. Vangittuja aaseja, hevosia on enemmän. 50 000 hevosta ja aasia hallituksen säilössä. Karjatilalliset saavat laiduntaa karjaansa julkisella maalla pikkuhintaan. He saavat valtavaa verotukea maksamalla viidestoistaosan normaalista määrästä. Maanhallintavirasto kysyy paljonko vettä ja laidunta alueella on, määrä jaetaan. Lehmille ja villieläimille on omat määränsä. Suurin osa laitumesta ja vedestä menee karjankasvattajille. Hevosista ja aaseista tehdään syntipukkeja sanomalla, että niitä on liikaa ja ne tulee siirtää. Maatalousministeriöllä on lentokoneita ja petoeläimiä ammutaan niistä. Karjatilalliset saavat jonkun ampuman petoeläimen.

Washingtonin osavaltiossa karjan kimppuun oli käyty julkisella maalla. Karja oli laiduntanut alueella luvanvaraisesti. Washingtonin osavaltio päätti tappaa koko Wedge-susilauman. Susia ei oltu tuotu alueelle, vaan ne olivat tulleet Kanadasta. Nyt susia ei enää ole.

David Simon on laskenut kaikki ne kulut, jotka syntyvät eläinten kasvattamisesta ruuaksi. Kulut joita tuottajat eivät itse maksa. Ne ilmenevät terveydenhuollossa, ympäristötuhoissa, tukiaisissa, kalastusvesien vaurioissa, jopa eläinrääkkäyksenä. Kulut ovat noin 414 miljardia. Jos liha- ja maitoteollisuus joutuisivat sisäistämään kulut, tällöin maito- ja lihatuotteiden kuluttajahinnat nousisivat pilviin. 5 dollarin munarasia maksaisi 13 dollaria.

Kip tutustuu lihankasvatuksen puolesta lobbaavaan Animal Agriculture Allianceen, joka suostuu haastatteluun. 

Howard Lyman varttui maitotilalla ja hän sai jopa Montana State – yliopistosta maatalouteen liittyvän tutkinnon. Kotiseudulle palattuaan hän aloitti suuren maataloushankkeen, jossa viljeli 4000 hehtaarin aluetta. 7000 eläintä, 30 työntekijää. 45 vuotta karjatalouden parissa kaiken kaikkiaan.  Howard kävi The Oprah Showssa, siihen aikaan oli laki elintarvikkeiden herjauksesta. Hänestä se oli perustuslain vastaista. Oli siis väärin sanoa jotain vääräksi tietämäänsä helposti pilaantuvasta elintarvikkeesta. Howard olikin mennyt puhumaan ohjelmaan totuuden. Mutta sen seurauksena karjankasvattajat olivat mm. nostaneet kanteita, joihin Howard joutui laittamaan rahaa. Patriot act lain perusteella Howard olisi syyllinen, jos hän menisi nyt uudelleen ohjelmaan puhumaan. Tämä siksi, koska se tuottaisi taloudellista haittaa eläintuotantoteollisuudelle.

Will Potter puhuu eläintuotantoteollisuuden vaikutusvaltaisuudesta. Hän puhuukin siitä, että eläin- ja ympäristöaktivistit ovat FBI:n mukaan vaarallisin kotimaisen terrorismin uhka. Potterista se johtuu siitä, että nämä ryhmät ovat välitön uhka yritysten voitolle. Kun yritämme saada tietoa eläintuotantoteollisuuden ympäristöhaitoista tms. he haluavat pitää sen salassa vedoten kansalliseen tai yleiseen turvallisuuteen.

Vuonna 1812 maailmassa oli miljardi ihmistä. 1912 – 1,5 miljarsia. 2012, 7 miljardia.

Ihmiskunta juo päivässä vettä 19,7 miljardia. Syö 9,5 miljardia kiloa.

1,5 miljardia lehmää juo 170 litraa miljardia litraa vettä päivässä. Syö 61 miljardia ruokaa. Ongelma on eläimiä syövien ihmisten määrä.

82 % prosenttia nälkää näkevistä lapsista asuu maissa, joissa ruokaa syötetään eläimille. Ne teurastetaan ruuaksi varakkaammille yksilöille. Jokainen maailman ihminen saisi ruokaa, jos tekisimme eläimille tarkoitetusta rehusta ruokaa.

Kasveista saa 15 % enemmän proteiinia samanlaiselta viljelyalueelta.

Lehmänmaidon tarkoitus on tehdä 30-kiloisesta vasikasta 180-kiloinen lehmä mahdollisimman nopeasti. Se on vasikan kasvunestettä. Hormonit, lipidit, proteiinit, suola, kasvutekijät, on tarkoitettu vasikalle. Juusto, maito murojen päällä tms. ei muuta sitä tosiasiaa. Naisen rinnat stimuloituvat, tulee kyhmyjä, kohdut suurentuvat. Myoomia, kohdunpoistoja.

Päivittäin tarvitaan 14000 hehtaaria lisää, koska 216 000 ihmistä syntyy päivittäin lisää.

Ihmisen ruokkiminen vegaaniruokavaliolla vuoden ajan vaatisi 675 neliömetriä maata. Kasvisruokavaliolla, se vaatii kolminkertaisen määrän maata. Vaatii taas 18 kertaa enemmän maata syödä amerikkalaiseen tapaan. Puolen hehtaarin alueella voi kasvattaa 17 000 kiloa kasviksia. Vain 170 kiloa lihaa. Lihaa syövä kalifornialainen säästäisi 1,4 tonnia hiilidioksidia vuodessa lopettamalla naudanlihan syömisen. Kasvisruokavaliolla 1,6 tonnia, vegaaniruokavaliolla 1,8 tonnia.

Vegaani tuottaa puolet kaikkiruokaisten hiilidioksidista, käyttää yhdestoistaosan fossiilisista polttoaineista, kolmastoistaosan vedestä, kahdestoista osan maa-alasta. Joka päivä siis saa valita, säästääkö 4000 litraa vettä, 20 kiloa viljaa, 2,7 neliömetriä metsää, 4,5 kiloa hiilidioksidia, yhden eläimen hengen joka päivä.

Metsät, eläimistö, valtameret toipuisivat jos söisimme vegaanisesti. Ilma olisi puhtaampaa ja olisimme terveempiä.

Aurinko- ja tuulivoimakaan ei ole niin tehokasta, koska niihin liittyy kallis hinta ja toteutus vaatisi 20 vuotta. Kasvissyönti on ilmainen ja tehokkain tapa taistella ilmastonmuutosta vastaan.